Mietteitä vähän kaikesta...

Nyt muutamia päiviä Karoliina Kestin löytymisestä nousu mietteitä monestakin asiasta. Ensinnäkin on hyvä ja hieno asia että iltapäivälehdet uutisoivat ja pitävät asiaa näkyvillä. Se tuntuu ihmisistä pitkävetiseltä pakkotoistolta, mutta asia ei jää unohduksiin. Mutta miten Kestin omaiset kokivat tämän median uutisoinnin, ennen hänen löytymistään? Julkisuudessa jo maalailtiin epäilyjä kaappauksesta tai murhasta, ties mistä. Se toi varmasti paljon tuskaa ja epävarmuutta omaisille. Itse ajattelin että jos minä katoaisin, niin nousisi lähemmäs yhtä suuri mylläkkä.

Entäpä jos haluan kadota tai lähteä pois? Saisin tarpeeksi nykyisestä elämästä ja katoaisin enkä halua kenenkään tietävän että minne, ja miksi. Saisinko kadota? En. Monet nuoret lähtevät tai katoavat, sekä päätyvät itsemurhiin kun voivat huonosti. Missä on vika? Ei sopivaa motivoivaa koulua, huono perhe, huonot kaverit ja oma rakas kumppani puuttuu. Onko vika yhteiskunnassa? Ehkä osin. Ihmisissä? Heissäkin syytä löytyy. Asenteessa, maailmankuvassa? Varmasti niissäkin. Toinen itsemurhia kasvavassa määrin tekevä ryhmä on ikääntyvät ihmiset, jotka pelkäävät vanhuutta ja huonontuneita palveluita. Ymmärrän kyllä sen että jos päällekkäisiä palveluita on alle 10 kilometrin säteellä pari kolmekin kappaletta, niin niistä toinen karsitaan pois, mutta tällöin palvelun tasoa on parannettava siinä jäljelle jäävässä yksikössä. Näin ei vaan toimita. Salossa jos kaupungin toiselta puolelta juoksutetaan hammaslääkäriin kaupungin toiselle laidalle, niin ei siinäkään paljoa järkeä löydy. Siis ei ihme että vanheneminen pelottaa, etenkin jos muut terveyspalvelut muuttuvat samantyylisiksi.

Itse en pelkää vanhenemista tai haluaisi itsemurhaa tehdä, saati ehkä kadotakaan kovin moneksi päiväksi minnekään. Eiköhän syöpä joskus minuun iske. No, tiedä siitä sitten. Kuitenkin ymmärrän että syöpäsairaat ja muutenkin muut vakavasti sairaat haluavat kuolla. Miksei eutanasiaa sallita Suomessa? Eikö se ole ihmisarvon vastaista jos tietää ettei enää parane ja haluaa kuolla? Itse olen syöpäsairaita nähnyt ja tiedän että sen syövän kanssa osaa kyllä elää. Mutta sitten kun loppu lähenee niin... Iso kiitos on annettava saattohoitoa antaville ihmisille. He tekevät arvokasta työtä. Moni haluaisi kuolla eikä maata viikko tolkulla sairaalassa jos loppu kerran kumminkin tulee. Joskus se aina tulee. Näin ollen siis... Miksi pitkittää väistämätöntä jos viimeinen toive on päästä pois. Ymmärrän sen, että nuoren kohdalla tehdään kaikki mahdollinen, mutta kun ikää kertyy pitkälti eläkeiän paremmalle puolelle, niin... Vapaaehtoisuuteen perustuva eutanasia vaikeasti sairaille ja vanhuksille tulisi olla mielestäni mahdollinen. Mitä me siinä hävittäisiin? He siinä eniten häviävät, jotka haluaisivat pois tuskistaan. Se myös koettelee heidän ihmisarvoaan paljolti, sillä itse ainakin kokisin olevani taakaksi muille. Itse yritän pysytellä mahdollisimman terveenä, toivon mukaan pysyisinkin. Aina se ei ole siitä kiinni. Elämä ei aina ole itsestään kiinni, muutkin on huomioitava. Yksi kivi ei tee jauhoja. Ei parisuhde voi toimia ellei molemmat halua siihen panostaa ja olla läsnä siihen, yksipuolisena se ei toimisi ja olisi reilua. Siksi elämä välillä yllättääkin. Eikä kaikelle aina ole selitystä. Aina ei tarvita selitystä. Sitä mitä tarvitaan on… Välittämistä ja… Vastuunkantoa.