Lapista Lähiopetuspäiville ja nyt itseopiskelua edessä...

Palailin viime lauantaina Leviltä ja ajelin kotiin Ranuan ja Kajaanin, Kuopio-Jyväskylä-Tampere -reitin kautta päivässä, ajokeli oli hyvä ja tiet kuivia ja vähäliikenteisiä. Mitä nyt oli muutaman poron yli tulla ajetuksi, mutta onneksi auton jarrut pelitti kiitettävästi. Loma oli tosi mukava ja rentouttava, tuli hieman pilvisestä ja sumuisasta säästä huolimatta kuvailtua ja ihailtua talveen kääntyviä maisemia. Ajellessa tuli videoitua hieman maisemia ja valokuvat taisi jäädä hieman vähemmälle mitä tuli kaavailtua.

Hieman kuvia:

Mukavinta ajellessa kotiin päin oli rauhallinen liikenne ja hyvä ajokeli. Ilman vertaamatta menoreittiin, tulee paluumatka nopeammin mitä menomatka johtuen eteläisemmän Suomen ruuhkan hellittämisestä illalla. Rauhallisilla Lapin teillä voi ajaa reippaammalla tahdilla ja etelämmäs päästyä ruuhkan hellitettyä voi ripeää tahtia jatkaa etelässäkin. Pimeän tultua kuitenkin eniten huomioni kiinnittyi ajaessa valojen käyttöön, eritoten siihen miten vastaantulijat vaihtaa valoja pienemmäksi. Totesin että jos omat valoni valaisevat enemmän ojaa kuin tietä, niin voin pitää kauemmin pidempiä valoja päällä, mutta jos valot valaisee enemmän vastaantulijan kaistaa, tulee valot lyhentää mahdollisimman nopeasti. Tätä ei kaikki hallitse. Toiseksi ylämäen takaa tulevan autoilijan valojen kajo pitäisi saada lyhentämään omat valot lyhyiksi ennen kuin vastaantulijan valot loistaa silmiisi kirkkaina, koska todennäköisemminkin omasi jo häikäisevät vastaantulijaa. Tätä on hieman hankalampaa arvioida. Yleisesti ottaen valojen oikealla käytöllä voi paljonkin tehokkaammin ottaa irti hyötyjä pimeäajossa, mutta voi niillä saada paljon haittojakin aikaan. Elikkä huomioikaamme valojen merkitys pimeällä ajettaessa erityisesti.

Nyt Levin lomailun jälkeen parin päivän jälkeen alkoi lähiopetuspäivät Helsingissä, ja rehellisesti sanoen tuli pienenä järkytyksenä ja selkeänä kulttuurierona huomattua, että pohjoisessa ja etelässä on kyllä täysin erilaisia ihmisiä. Pohjoisen ihmiset ovat kymmeniä kertoja lämpimämpiä ja mukavampia kuin Helsingissä, siellä kuljetaan toisia katsomatta ja omiin asioihin keskittyneenä kiireisesti, kukaan ei tervehdi eikä ole iloinen tai ystävällinen. Liikenteessä joustetaan kohtuu mukavasti, mutta liikenteessä ei Helsingissä etenkään juuri tunnuta huomattavan ihmisvirtaa. Autojen torvet soivat ja liikenne liikkuu metreittäin eteenpäin sujuvan madellen... Ei kiitos, jätän auton kotiin kun lähden Helsinkiin. Tiellä pitää voida sentään ajaa! Kaiken huipuksi uutisoitiin että meidän loistava liikenneministeri Merja Kyllönen haluaa saada näemmä jokaisen suomalaisen tienkäyttäjän maksavan enemmän mitä ennen http://www.iltalehti.fi/autot/2011101114551396_au.shtml Eräillä ei sitten tunnu millään leikkaavan ja menevän päähän ettei Suomi, pitkien etäisyyksien maahan, ole mitään järkeä tällaiseen touhuun. Mihin taas oiva liikenneministeri hassaakaan rahoja, käytännössä siis kankkulan kaivoon, eikä kukaan hyödy näistä maksuista. Itse hyväksyn ruuhkamaksut suurien kaupunkien ja ruuhkapaikkojen osalta täysin, se on ymmärrettävää ettei sinne tarvitsisi lähteä pahentamaan entisestään sitä ruuhkaa, mutta että kaikille teille... Ei järkeä, eikä järkevästi toteutettavissa. Järkevästi toteutettavissa se olisi bensan hinnan muodossa, mutta se jakautuisi kaikille tasaisesti...

Toinen mielenkiintoinen ja hyvä uutinen, jonka luin, koski koulumaailmaa. Pystyn allekirjoittamaan täysin Anto Leikolan mielipiteet http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011101314565877_uu.shtml jutun perusteella, näin ollen en kykene ymmärtämään opetusministeri Jukka Gustafssonin kaikkia linjoja. Tuntuu vain entistä enemmän siltä että politiikot pyrkivät toiminnallaan vaikuttamaan yhteen yhteiskunnan osa-alueesta niin että sillä kyetään ohjaamaan ihmisiä oman puolueen puolelle. Politiikka on kieroa peliä, ja siksi juuri mm. koulutus olisi saatava pois suuremmiten pois politiikkojen vaikutuspiiristä. Työelämä ja palkkapolitiikan tulee ohjata ihmisiä. Ei nyt isompaa asiaa tässä kohtaan, mutta vedätystä ei aina jaksaisi seurata eikä veronmaksajien rahojen haaskausta.

Sitten enemmän mua päähän ottavampaan asiaan: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011101314567165_uu.shtml http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011101214559357_uu.shtml Nämä uutiset sekä satunnaiset uutiset jossa koiranulkoiluttaja on löytänyt lihankappaleita lenkkireitin varrelta, joissa sattuu olemaan myrkkyä, saa aikaan paljon mielipahaa. Miksi ihmiset haluavat joko tahallaan tai vastuuttomuuttaan vahingoittaa eläimiä? En osaa hyväksyä ihmisiä jotka eivät kohtele eläimiä hyvin. Olkoon kuinka tasa-arvon vastaista, niin se ei mene minun järkeeni. Eläinten kohtelu on paljon esillä Suomessa mediassa ja se on jokaviikkoista uutisointia. Isoin kysymys on mielestäni se, että miksei eläinten kaltoinkohtelua ja tahallista vahingoittamista saa ehkäistyä? Mitä keinoja olisi joilla eläinten kohtelua parannettaisiin? Ei siinä toki liiallisuuteen pidä mennä, mutta kyllä selvästi nykyisissäkin asenteissa on vikaa. Voivatko ihmiset vain niin pahoin että se pitää purkaa eläimiin?

Mitä ihmisten pahoinvointi sitten on? Yksinäisyyttä? Työttömyyttä? Onnettomuutta? Alkoholismia ja päihteitä? Kaikkea näitä ja paljon muutakin? Ehkä. Ainakin itsekkkyyttä ja näkökannattomuutta. Vaikka asiat olisi kuinka huonosti niin hyvät puolet on osattava löytää. Itse voisin katsoa olevani aika pitkälle elävä kuollut, mutta en halua siihen luokitella itseäni. Todennäköisesti olen edellä mainitsemani tyyppi, mutta minulla on sentään vielä omat mielipiteet ja motivaatiota ja tahtoa saada asiat paremmaksi. Mitä sitten on olla elävä kuollut? Ehkä yksinäisyyttä, hiljaisuutta, sitä ettei kukaan huomaa sinua vaikka olet kaikkien keskellä ja näkyvissä. Sinulla ei ole menneisyydessä eikä tulevaisuudessa mitään tärkeää ja itsellesi merkittäviä positiivisia asioita. Ei ole ystäviä eikä elämänkumppania. Ei työtä, ei hyvää terveyttä. Pystyisitkö allekirjoittamaan väitteen? Itse en tiedä. Voi olla jossain tilanteessa että pystyisin allekirjoittamaan sen helpostikkin. Mutta tällä hetkellä itselläni menee ainakin kohtuu kovaa tahtia eteenpäin. Miten jatkossa, jää nähtäväksi. Parhaan mukaan täytyy yrittää edetä. Nyt avattuani lakikirjan näen että aika... Aika kovaksi tekstiksi on kyetty pukemaan ihmiselämä, rehellisyyttä ja oikeudenmukaisuutta katsotaan säädettyjen määräysten eikä inhimillisyyden valosta. Parhain tapa pitää huolta oikeudenmukaisuudesta ja inhimillisyydestä on se että pyrimme toimimaan oikein ja huolellisesti. Siinä emme voi kehittyä koskaan liikaa.

Kuitenkin suosittelen kuuntelemaan vielä perään Chisun uutuuslevyltä kappaleet "Minä ja mun pää" sekä "Tie", jotka osin saivat mietteeni vaeltamaan hieman... syvällisempään suuntaan... Etenkin "Minä ja mun pää" -kappaleessa on hyvä sanoma heti alusta lähtien ja jossain määrin näen... Se kertoo paljon. Kannattaa kuunnella se. Itse annan sille kappaleelle ehdottomasti 5 tähteä. Muutenkin Chisun uutuuslevy on onnistunut loistavasti, paljon parempi verrattuna edelliseen levyyn.

Myöhemmin ehtiessäni videokameran kimppuun koitan yrittää tuoda blogiin jakoon muutamia kuvaamiani videoita. Hyvää loppusyksyn alkua ja ajelkaa maltilla valojen käyttöä huomioiden.