Olen toipuillut alkukuun leikkauksesta ja pikku hiljaa alan tervehtymään. Omia ongelmia on ollut mutta yleisesti ottaen tervehtyminen on mennyt hyvin. Olen ehtinyt opiskelemaan ja myös ikivanhaa tietokoneetta yritin herätellä tämän päivän vaatimuksiin, siinä kylläkin onnistumatta. Mutta... Eniten olen kaivannut pitkiä kävelylenkkejä ja poutaista, kaunista säätä. Tänään ulkona onkin upea pakkaskeli ja linnut käyvät nokkimassa jyviä ruokinta-automaatista, mutta... En ihan niin kunnossa viel ole et lenkille voisin lähteä. :-(
Uudistin viikolla yhtä netissä olevaa profiiliani mutta se ei herätä vieläkään kiinnostusta. Lisäsin sinne kuvanikin, mutta menestys yhtä heikkoa. Mutta, mitäs siitä? Uusia ystäviä ei ole löytynyt nyt sitten heinäkuun jälkeen ja siihen menneessä löytyneistä muutama pitää yhteyttä aika ajoin. Erään nettiystävän kanssa soittelimme videopuheluitakin tässä taannoin :-) Netti, netti, netti, hyvää vai pahaa? Netti mahdollistaa sen että ihmiset voivat olla entistä valikoivampia ja itsensä esittely vaatii miettimistä... Netissä voi ilmaista itseään huonoilla tavoilla, vahingossa tai tarkoituksellisesti. Netissä on paljon hyvää mutta myös pahaa. Onko se oikein? On. Onko mahdollista että hyvää olisi ilman pahaa netin suhteen? Ei. Sitä en usko. Itseäni ihmetyttää se, miksei palveluntarjoajat panosta tietoturvaan? Salasanoja ja tunnuksia on ollut varastettu ja julkisesti saatavissa kun joku idiootti päätti tehdä muutaman kliksauksen... Ilman sellaista idoottia netti olisikin turvallisempi... Muttei sittenkään. Netissä on aina omat riskinsä. Jos haluat tänä päivänä olla avoin ja rehellinen, mene nettiin. Siellä pysyt. Jollet halua niin... Olet vanhanaikainen. That it!
Yks mikä alkoi yli kaiken tällä viikolla ärsyttämään mua oli Jehovan todistajat. Oikeastaan siksi koska ne eivät ymmärrä mitä koputtaminen tarkoittaa. Kaks vanhempaa mammaa oli jakelemassa Vartiotorniaan kun minä tuulettelin leikkaushaavaani kotosalla olkkarissa... (lääkärin ohjeen mukaisesti) Sit ne mammat tulla pamautti yhtäkkiä ovesta sisään, koputtamatta... Se oli sentään aikas groteski näky heille kun kävelin olkkarista keittiöön missä tantat seisoskelivat, kyllä lähtivät vikkelästi mäkeen... Teki mieli huutaa perään että kiittäkää luojaanne ettei mulla ....... mut ehkä he olis käsittäneet sen väärin... Ja kamala mäkätys ja kälätys näytti olevan kun mammat laskeutuivat mäkeä autolleen... Hyvät puolet on siinä että tuskinpa toviin tulevat käymään... :D
Leikkauksen onnistumisesta ei ole pelkoa, se meni paremminkin kuin nappiin... Mut toipumisaika on kyl ollut sen puoleen tuskaa, vähän väliä on saanut pelätä et tikit pettää... Joten se pelko et leikkaus olisi epäonnistunut oli täysin turha... Pieniä ongelmia on kyllä ollut, mutta... Terveydenhoidossa niin voi aina käydä... Voiko hyvää ilman pahaa olla terveydenhoidossa... Vastaus lienee ei, mutta... ehkä se on sen arvoista. Nyt on aika uusien kuvioiden ja uusien tuulien... Menneisyys saa jäädä taakse.
Hauskaa pikkujouluaikaa kaikille lukijoille ja hyvää Joulun odottelua :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti