Toipuilemassa....

Viime viikkoisesta leikkauksesta on nyt muutama päivä ja hieman mietteitäni ajattelin kirjoitella. Ensinnäkin kiitokset leikanneelle lääkärille ja hoitohenkilökunnalle hyvästä ja asiantuntevasta hoidosta. Kiitokset terveydenhoitajalle ja terveyskeskuslääkäreille joiden kanssa olen saanut asioida viime aikoina.

Tässä toipuessa olen hieman vanhoja valokuvia katsellut ja huomannut kuinka maisemat ja asiat vuosien saatossa muuttuu. Mikään ei ole pysyvää mutta joidenkin asioiden muuttuminen voi kestää pitkän aikaa. Esimerkiksi löysin 15-20 vuotta vanhoja kuvia kotipihaltani ollessani vielä pieni, ja huomasin ettei kuusiaidan alusta ole juuri muuttunut näiden vuosien aikana. Ehkä hieman siistiytynyt ja puut kasvaneet, mutta muuten entisensä. Menneisyydestä löytää paljon mielenkiintoisia ja erilaisia asioita. Asiat ja maisemat muuttuvat mutta sijainti pysyy samana.

Kuinka paljon valheita onkaan kätkeytynyt noiden vuosien ja kuvien taakse, vastauksia ei aina ole sanottu eikä niitä aina ole pyydetty. Eikä niitä aina tarvitakkaan. Suurin puute ei ole vastauksissa vaan vääränlaisissa kysymyksissä ja huonoissa kirjanpidoissa. Elämä vie eteenpäin ja vanhoja asioita... Ne vaikuttaa tulevaisuudessakin.

Pysähdyin katselemaan yhte jo edesmennyttä kissaa. Sen turkkia ja katsetta jotka voin kuvitella ihan helposti vielä mielessäni. Olen aina pitänyt kissoista, osin kai siksi että talossa on aina ollut kissa. Mutta kissan luonne, käytös ja tyyli on jättänyt minuun vaikutteensa. Kissat rakastaa sitä kun niitä rapsutetaan korvan ja kaulan takaa, yli kaiken. Kun ne tekevät pahojaan ne katsovat viattomasti "minäkö?" ja tulevat pyytämään tavallaan anteeksi, puskemaan ja katselemaan hellyyttävästi. Jos kissalle pitäisi hakea vertaiskuvaa ihmisestä niin... Se olisi ehdottomasti nainen. He pitävät kun heitä suudellaan kaulaan ja heidän niskaa ja solisluita hyväillään, he katsovat hellyyttävästi pehmeillä silmillään ja heidän pehmeä iho on vastustamaton. Ei heille voisi olla antamatta anteeksi myöskään, etenkin jos pitää tietystä yhdestä. Jokaisella miehellä on joku tietty ihannekuva ihanne-naisesta. Eri asia onkin etä löytääkö sellaisen. Kun olin leikkauksessa niin keskustelin yhden 26-35 -vuotiaan nais-sairaanhoitajan kanssa. Hän totesi mulle että miehet tietää mitä haluavat ja minkä eteen tekevät töitä, mutta naiset eivät oikeastaan aina itsekkään ota itsestään selvää. Onko se noin? En tiedä. Mitä väliä? Sairaanhoitaja ainakin miesten kohdalla osui oikeaan.

Jos puhutaan onnellisuudesta, niin itse väittäisin että miehen on hankalaa olla onnellinen jollei hän löydä tai saa sitä mitä hän haluaa. Aina se ei ole mahdollista, se on hyväksyttävä, mutta aina voi yrittää. On ymmärrettävä että jotkut tyytyvät vähempään. Jos hyväksyy toisen puutteet ja toisen omana itsenään on päässyt jo pitkälle. Jos taas ei niin suhteella ei ole tulevaisuutta. Jos ei ole aidosti kiinnostunut toisesta niin suhteella ei ole tulevaisuutta. Miksi niin monet liitot menevät kareille? Miksi ihmiset valitsevat vääriä kumppaneita? Omasta mielestäni asenteet ovat muuttuneet tosi paljon tänä päivänä. Eikä ihastuessa aina tajua kuka on playeri ja kuka tosissaan liikkeellä. Pettäminen on yleistynyt... Siksi kai monet niistä pehmeistä ja viattomista ja hellyyttävistä naisista tulee vanhoja, katkeria ja kiukkuisia ämmiä... Heitä ei ole kunnioitettu ja kohdeltu hyvin. He ovat pettyneitä itseensä ja... etsivät jotain mitä ei enää ole mahdollista saada. He eivät osaa olla onnellisia ja heidän täytyy voida aina hieman haastaa itseään.  He voivat olla liitoissa joissa eivät viihdy tai yksinäisiä.

Miksi ihmiset sitten valehtelee? Ehkä he haluavat suojella itseään tai muita läheisiään. Ehkä he haluavat antaa itsestään väärää kuvaa vaikka totuus onkin toinen. Kaikki ne aikanaan kuitenkin paljastuu ja selviää. Miksi ihminen haluaa elää toisen kanssa? On mukavampi jakaa iloja ja suruja ja toisesta on turvaa ja seuraa. Itse osaan kyllä arvostaa erityisesti yksin eläviä ihmisiä, heidän on selvittävä ilman sitä toisen tukea ja turvaa. Heidän on yksin mietittävä ja pohdittava asioitaan ja muisteltava mennneisyyttään... Elämäänsä yksinäisyydessä. Kai siihenkin mahtuu joitain kohokohtia, mutta... Se ei ole sama kuin sen oman rakkaan kanssa. Kysymys voiko olla onnellinen yksin, on... Se on tärkeä kysymys koska vastaus siihen riippuu elämästä. Sille ei ole vastausta. Ja silti sille on vastaus. On vastaus siihen mitä todella on ja mitä itse elämältään haluaa.

Hyvää marraskuun jatkoa kaikille.