Hyvää talvea ja lähestyvää kevättä, Helmikuu helistelee, sanotaan... No, pakkasissa on ollut ja toivomisen varaa riittänyt kyllä lämpimien kelien puolesta, mutta, onpahan ollut kuivaa ja luntakaan ei ole kamalasti tullut lisää. Kuitenkin, päivä on jo pidentynyt kivasti ja kyllä se kesä sieltä jo on tulossa.
Viikko ei ole ollut kaikista helpoin, helpommaksi ei ehkä ole tulossa tulevakaan viikko. Kaikenlaisia uutisia ja mietteitä ym. on pyörinyt viikon mittaan, mutta onneksi uusi viikko tuo aina uudet kujeet. No, enpä tiedä. Olen hieman kyllästynyt taas tähän jokapäiväiseen arkeen ja välillä pitäisi hieman irroittautua arjesta... Nyt on asioita ja aikatauluja sovittuna ensi kuulle asti, hyvistä, järkevistä syistä.
Olen jo pidemmän ajan etsinyt yhtä kappaletta jonka nimeä ja esittäjiä en muista. Mutta se on pyörinyt pitkään tässä nyt mielessä. Lisäksi kuulin huonon version kappaleesta "Hetken tie on kevyt" joka soi radiossa... Hieman se taas sai muistumaan mieleen että olisi asiallista autoakin remontoida... Ehkäpä se olisi fiksuinta tehdä nyt ennen kesää, olisi pois alta... Toinen koulutuspäivistäkin on tiedossa ja tässä olisi kuukausi aikaa ja järkevää sellaista aikaa toteuttaa kaikki remontit... Eri asia että ovatko ne tämän ikäiselle autolle järkeviä... En silti ole luopumassa siitä autosta.
On asioita joita en ymmärrä. Minun ei kai tarvitse niitä ymmärtääkkään, mutta niiden takia elämä on välillä hankalaa... Ne pyörivät mielessä ja tulevat mieleen juuri silloin kun vähiten kaipaisi. Ja sitten kun ne tulevat mieleen, elämä on välillä aika raskasta. Ei se yksinkertaista kuulu ollakkaan, mutta välillä lyötyäkin pitäisi olla lyömättä. Välillä pitäisi saada parempiakin uutisia elämäänsä... Tai asioita. Tai sitten on luovuttanut, mikä on yksi vaihtoehto. En tiedä. Edes sitä mikä olisi parhain vaihtoehto. Luovuttaminen ei kuulu mun tyyliin. Täysillä loppuun asti, se onkin sitten eri juttu missä on se loppu. ei sitä tiedä. Jotkut ei välitä. Ei esimerkiksi juoppo, joka miettii seuraavaa viinaryyppyään, ja joka muistelee alkoholinkulutuksen kautta elämäänsä, välitä missä se on. Missä se on? Itsessään. Siellä missä sinäkin. Kai. Ehkäpä se on aina ollut siellä. Tai täällä. Se kuitenkin on.
Kirjoittelen blogia. Mietin kaikkia mahdollisia asioita taloudesta, politiikasta ym. Sitäkö tämä kaikki on? Eikö muuta? Ehkä ei mun kohdalla. Todennäköisestikkään ei. No, kaipa tuo hyväksyttävissä. Niinhän nuo kaikki asiat on olleet, mitä on kohdannut. Aika menee sekuntti sekuntilta eteenpäin... Että se sekuntti osaakin olla pitkä. Aina välillä. Tänäänkin se on tuntunut ikuisuudelta. Vilkaisen keskustelupalstoja. Tekeemässäni avauksessa on 4 vastausta. Kiva, luen ne läpi. Hmm... Oliko tässä mitään ihmeempää uutta? Kysymykseen johon hain vastausta, ei vastattu. Mutta neuvoja tuli suuntaan jos toiseenkin sekä jonkun toisen mielen purkamista... No, kyllä ne on sallittuja, mutta neuvot osasin epäillä jo etukäteenkin tällaisiksi.
Katselen päivisin lintulautaa. Eno sanoi havainneensa pyrstötiaisen syömässä. Minä en. En ole bongannut niitä. En edes oravia muutamaan päivään. Ruokkisin loppuviikosta linnut ja olen seuraillut lintulautaa enemmän... Haukka ottaa varpusen kiinni ja alkaa aterioimaan... Kylmää luonnon kiertokulkua... Ja taas paha mieli. Sitten postilenkillä näen ketun jäljet jotka suuntaa rusakon polulle... Kiva. Siis mä ruokin viattomia luontokappaleita ja toiset ottaa niistä paistin itselleen... Okei... Pakko sekin hyväksyä.
Ehkäpä viisaampaa palailla taas musiikin pariin... Onneksi pakkaset on hellittäneet ja muutamalla päivällä on päässyt paremmin kävelylenkille. Ja pari kuvaa otettu lisää... Ehkä lisäilen niitä kuvablogiini tässä joku kerta... Tai kuvailen hieman lisää... Etenkin jos saisin sen pyrstötiaisen bongattua... Sitä odotellessa...
Hauskaa talven jatkoa :-) -AJ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti