Pitkästä aikaa… Blogin äärellä, pahoittelen että olen ollut viime ajat kiireinen mm. opintojeni kanssa, sekä elämässä on ollut yhtä sun toista kaaosta…

Kevät jo siis on ovella, ihanat +9 astetta ollut jo ja aurinkoisia päiviä, kevään ensimmäiset leskenlehdet ja perhoset on havaittu J Lisäksi valtaosa lumesta on sulanut jo pois. Pihahommiin tässä pääsee ja kohta saa ensi talven polttopuita alkaa järjestelemään, että järjestyvät ajoissa tänä vuonna.

Viime aikoina olen saanut ajatella paljon. Paljon kaikkea mahdollista. Puolitoista kuukautta sitten mietteissäni olleet asiat tuntuvat tällä hetkellä pikku jutuilta, vaikken vieläkään ole sen kappaleen nimeä keksinyt…  Mutta mitä alkukuussa tapahtui ja millainen riitaisuus perheessä siitä nousi, on sivuutti kaiken toviksi. Käsittelen sitä tässä aluksi, harkiten ja varovasti, mutta mielestäni vastaavanlaista ei saisi tapahtua.

Kaikki alkoi siitä että tarkoitukseni oli järjestää koira ystävälleni Virosta. Kerroin asiasta perhetutulleni, joka ehdoitti että kääntyisimme enoni vaimon puoleen. Joten soitin Enon vaimolle. Enon vaimo kuitenkin kääntyi kielteiselle kannalle, koska koira päätyisi kauas ja hän kuvitteli, että henkilö, jolle koira menee, pitää koiraa huonosti. Vakuutin että viime kädessä minä olen vastuussa koirasta ja vastaan jos koiraa pidettäisiin huonosti, ja siinä tapauksessa ottaisin koiran itselleni. Enon vaimolle tämä ei kuitenkaan ollut riittänyt, vaan kuulin pari päivää myöhemmin että suunnitelmistani ja meistä oli tehty ilmoitus jollekkin taholle Virossa, ettei koiraa saa luovuttaa mulle. En tiedä varmasti asiasta vieläkään, mutta se kuinka asia tuli tietoisuuteeni, oli suorastaan pienoinen järkytys jokaiselle osapuolelle. Sain asian tietoon vasta maanantaina, vaikka enon vaimo oli soittanut tästä koiran haku- suunnitelmista jo sunnuntaina tädilleni. Tätini ei kertonut asiasta sunnuntaina sillä silloin oli serkun tyttären syntymäpäivät ja olin jo muutenkin riidoissa sukulaisten kanssa, enkä mennyt juhliin kuin vasta illalla, muiden vieraiden jo poistuttua. Mutta maanantai-aamuna täti tuli ja alkoi saarnata tästä koira-asiasta minulle. No, minä suutuin, häivyin ovet paukkuen kotoani, sillä minun asiat ei kuulu niille ihmisille joiden kanssa en halua olla tekemisissä, kuten tätini. No, en tiennyt mitä kaikkea enon vaimo oli tädilleni kertonut. Luulin että kaiken, ja siksi vedin herneen nenään. Etenkin kun tätini tunkee tonkimaan minun yksityis-asioitani ihan liiaksi eikä itselläni elämässäni ole tarpeeksi muutenkaan omaa rauhaa ja tilaa. –KIITOS SUOMEN EPÄREILUN LAINSÄÄDÄNNÖN JA SOPIMUSVAPAUDEN JOTKA OVAT MAHDOLLISTANEET TÄMÄN.

Kuitenkin, sitten Serkkuni ja sukulaiset, ne joiden kanssa olin väleissä, alkoi huolestumaan tilanteesta. Lähdin aika hermostuksissani. Soittelivat ja kyselivät mistä on kyse. Kerroin asiasta serkulleni että näin meni aamu. Sitten otin aamukahvilla huoltamolla ollessani enon vaimoon yhteyttä tekstarilla. Enon vaimo väitti, ettei hän ole ilmoittanut meitä minnekään, vaan kyseessä olisi perhetuttu, ja että perhetuttu olisi ilmoittanut näistä sunnuntaina tädilleni. Tekstasin takaisin, että valehtelet, sillä tätini sanoi että sinä olet soittanut asiasta hänelle. Sitten yritin soittaa perhetutulle. Ei vastannut, puhelin oli kiinni. Joten istuin ja selvittelin asioita kahvilassa. Kerroin tästä seuraavaksi serkulleni, joka sanoi että tämä täyttää jo kunnianloukkauksen kriteerit, tämän tiedon välitin myös enon vaimolle. Mutta,  halusin tietää mitä enon vaimo on kertonut tädilleni. Serkkuni tiesi asioistani tuolloinkin aika hyvin joten hän oli ajan tasalla, serkkuni sai valottaa muille sukulaisille tilannetta. Meillä meni tädin kanssa sukset aika hyvin ristiin. No, ne oli ehkä jo entuudestaankin hieman ristissä, mut tämä juttu pamautti koko kaaoksen päälle kuin salama kirkkaalta taivaalta. Sitten ajoin katsomaan postin. Vihaisena, en aikonut mennä kotiin, sinne ei ollut asiaa. No, hain postia mut sitä ei ollut viel tullut. Joten jatkoin vihaisena matkaani kohti pankkia… Sitten ajoin liukkaalla, täys jäisellä tiellä 80km/h ja S-mutkainen alamäki tuli vastaan… Pyörähdin autolla ja olin päätyä ojaan, pudotusta ojan/puron pohjalle olisi ollut 10 metriä mutta sopivassa kohdassa ollut lumikasa pelasti pahemmalta onnettomuudelta. Ja kiitos turvavyön.  Myönnän, vihaisena ei saisi ajaa autoa. Sitten jatkoin matkaa pankin ja bensa-aseman kautta perhetutun luo. Tiesin että hän järkyttyy joten löin pullon tyyppiä väkevämpää hänen kouraan, kun hän ihmetteli et miks ilmestyin pihaan. Kerroin mitä on tapahtunut ja että enon vaimo lyö kaikki syyt hänen niskoille.

Sitten, myöhemmin päivällä serkkuni soitti ja kertoi mitä enon vaimo oli kertonut tädilleni. Enon vaimo oli kertonut tädilleni, että perhetuttu oli kertonut kaiken hänelle, että koira menisi leikkikaluksi ja sitä kohdeltaisiin huonosti. Tästä huolimatta, vaikka Enon vaimo tiesi tasan tarkkaan että MINÄ olin kertonut koira-asiasta hänelle, niin hän valehteli että perhetuttu oli kertonut asiasta. Perhetuttu kiisti kaikki Enon vaimon syytökset ja hänen luvallaan varmistin perhetutun puhelutiedoista ettei hän ollut soittanut ja kertonut mistään asioista niin tädilleni kuin enon vaimolle. Lisäksi, enon vaimo ei ollut tavannut koskaan sitä henkilöä jolle koira oli menossa, mutta minä olin. Enon vaimo oli perättömien luulojensa perusteella alkanut sekoittaa monen ihmisen elämää tahallisesti. Enoni sitten alkoi puolustella vaimoaan, yrittäen lykätä syyt minun niskaani sillä eno alkoi väittämään, että jos otan asianajajan ja nostan jotakuta vastaan syytteitä, niin kaikki kaatuisi minun niskaan. Omasta mielestäni en ollut tehnyt ketään kohtaan mitään väärää, sillä en ollut kertonut kyseisen ihmisen taustasta mitään enon vaimolle, ja toiseksi jälkikäteen sanottuna, pystyin itsekin selvittämään koira-asiaa eteenpäin, mutta vielä enemmän se alkoi ärsyttämään, että enoni alkoi myös väittämään perhetutun valehdelleen asiasta ja kertoneen asioista enon vaimolle. Perhetuttukin tiesi niistä, mutta tarkistamani puhelutiedot ei tuenneet syytöksiä. No, tilanne kuitenkin meni ohi tällä ja tovin päästä asiat alkoivat normalisoitua, mutta siinä oli pitkä aika hyvin… Riitaisaa. Sitten tuli koulutuspäiväni ja sen jälkeen elämä on normalisoitunut, mutta tapauksen ohessa nousseet riidat muiden sukulaisten kesken rikkoi välejä pysyvästi osaan sukulaisista ja sekä välit enon vaimoon on pysyvästi rikki.

Mutta suurin kysymys nousi asiasta mieleen, että mitä järkeä on auttaa muita ihmisiä jos tällaista joutuu kokemaan silloin, kun itse pyytää apua? Ei mitään. Niin usein kun minä ja perhetuttu ollaan autettu enoa ja enon vaimoa eläinten ja heidän asioiden kanssa, niin tässä on kiitos. Syyttömän päälle lykätään syytöksiä, toisten nimiä mustamaalataan perättömien luulojen perusteella ja itse ollaan muka kuin jumalia, vaikka takavuosina enon ja hänen vaimon eläimiä kävi usein eläintensuojelija katsomassa, koska naapurit valittivat kun koirat näyttivät huonosti hoidetuilta. Mitä itse tiedän enon vaimosta, niin hänelle ennemmin ei saisi luovuttaa eläimiä hoitoon, toisin kuin minulle ja ystävälleni.

Toinen kysymys on se että miksi tällaista pitää sietää? Miksei aseettomilla, puolustuskyvyttömillä ihmisillä ole aseita tällaisia syytöksiä vastaan? Miksi perättömiä valheita puhuvia ihmisiä uskotaan paremmin kuin niitä ihmisiä, jotka ovat syyttömiä? Ja EU:ssa ollaan… Siitä koirasta… Olin itse yhteydessä koirasta Viron puolelle olevaan henkilöön, joka kertoi koiran tulleen varatuksi. Minulta ei kysytty nimeä enkä esitellyt itseäni, mutta asia tuli tällä selväksi.

Maailman meno on muuttunut kylmäksi… Kaikki mulle heti nyt –ajattelu ja kateellisuus sekä toisen huomioon ottaminen on kadonnut… Otetaan esimerkiksi iltalehden uutinen joukkoraiskatusta ja poltetusta ukrainalaisesta teinitytöstä, joka oli kuollut vammoihin… Siis onko se että miehet haluaa saada naista ja pillua, muka niin tärkeää että täytyy joukolla raiskata ja sitten pahoinpidellä polttamalla ja hylkäämällä sitten ojaan niin, että puolitoista- vajaa pari viikkoa myöhemmin tyttö kuolee vammoihinsa? http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2012032915391994_ul.shtml Mielestäni ei. Kyseinen tapaus on erittäin törkeä. On kuitenkin hienoa havaita että Ukrainassa ihmiset osoittivat asiasta mieltään http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2012031915340386_ul.shtml Ja että se, että tekijöiden sukulaisilla on poliittisa yhteyksiä, anna etu-oikeuksia tekijöille. Ukrainan politiikka on hieman kovempaa ja karumpaa mitä mm. Suomen politiikkaan vertaa ja kun huomioi mm. maan entisen presidentin Viktor Juštšenkon dioksiinimyrkytys joka ei koskaan selvinnyt kunnolla, mutta joukkomielenosoituksien myötä hallinnon on reagoitava epäoikeudenmukaisuuksiin (mm. Oranssi vallankumous oli iso edistysaskel). Tämän todistaa se, että jo vapautetut kaksi epäillyistä pidätettiin uudelleen. Poliisin tehottomuus on maalla edelleen kohta, johon pitäisi puuttua. Tämänkaltaiset raiskaukset eivät ole yleisiä, mutta pitäisi pyrkiä siihen ettei yhtäkään naista raiskattaisi ja että raiskaajat joutuisivat  entistä paremmin vastuuseen teostaan.

No, nämä oli nyt… Kaksi ääripäähän mennyttä tapahtumaa, huonossa ja synkässä valossa… Seuraava bongaamani linkki… : http://www.ruokala.net/uutiset/virtsamunat-ovat-suurta-herkkua-kiinassa-katso-video/1288458574064 Vie ruokahalun ainakin minulta, mutta jos kyseinen ruoka on herkkua jonkun lukijan mielestä, niin… Suunnatkaa Kiinaan ja hyvää ruokahalua :-) Kaikkea sitä ihmiset saavatkin päähänsä…

Hyvää kevättä ja lähestyvää pääsiäistä, aurinkoista kesän odottelua :-)

-AJ

PS. muihin blogeihin on myös tulossa lähiaikoina päivityksiä...