Monia varmaan miettii että kiinteistö on aina kiinteää osaa... Ja moni mieltää kiinteistöksi rakennuksetkin... Tosiasia on se että rakennukset ovat osa kiinteistöä mutta niitä voidaan itsessään kohdella irtaimena omaisuutena. Tämä mahdollistaa mm. Teijo-Talojen siirrettävät talot. Tämä ei ole kuitenkaan helpoin yhtälö vanhojen rakennuksien kohdalla saati ehkä kaikista järkevintä, mutta, kaikesta huolimatta mikäli tarvittavat luvat heltiää, niin mahdollista. Siitä on lisätietoa Korjausrakentamisen Viranomaisohjaus -sivuilla korvo.fi Pienet rakennukset menevät siis täysin helpolla kuorma-auton lavalla, mutta vanhoissa rakennuksissa piilee paljon enemmän paperityötä. Mm. jos lähtökohtana on se että rakennus on paikkakunnalla X ja se siirretään paikkakunnalle Y niin paikkakunnalla X On haettava purkuluvat ja paikkakunnalle Y on haettava rakennusluvat...
Yleensä siirrettäviä rakennuksia on historiallisesti arvokkaat, suojeltavat perinnemaisema-rakennukset, pääosin maaseutumuseoihin siirreltäviä vanhoja kuivureita, aittoja jne... Mutta on mukaan mahtunut myös kirkkojakin. Mutta, myös vanhoja rintamamiestaloja voidaan siirtää... Sekä muitakin rakennuksia, esim. maanvuokraoikeuden päätyttyä tai kallistuessa voi maanvuokraaja päättää hakea siirtolupia rakennukselleen ja hankkia oman tontin... Vanhassa paikassa rakennusta kohdellaan purkurakennuksena ja uudessa paikassa uudisrakennuksena, siellä jonne se pystytetään. Uudella paikalla on oltava täsmälleen samat pohjaratkaisut, ellei lainsäädäntö määrää ajanmukaisempia ratkaisuja käytettäväksi... Käytännössä siirrot ovat siis järjettömiä ja kalliita, lisäksi lupien lisäksi voi tarvita siirtolupia mikäli tieverkoston rajoitteet vaatii niin... Maanteillä voi olla vastassa esim. alikulku-siltoja ja voimalinjoja jotka vaikeuttavat siirtoa. Lisäksi siirto vaatii luvat ympäristöministeriöstä, myöskin maisemallinen arvo on otettava huomioon niin purkupaikalla kuin sijoituspaikallakin. Myöskin mahdollisia poikkeamislupia on haettava tarvittaessa sijoituspaikkakunnalta, etenkin jos paikkakunnan kaavoitusmääräykset määrää jotain mitä rakennus ei täytä. Yhteenvetona todettava että siirrot ovat harvinaisia ja koskevat siis rakennuksia jotka ovat joillain tavoin erityisiä, etenkin erittäin vanhat rakennukset kuuluvat tähän joukkoon.
Koska rakennus itsessään voi olla irtainta omaisuutta niin niiden kaupoista sovitaan erillisellä sopimuksella, vain kiinteistöt, joissa siis maapohja vaihtaa omistajaa, vaatii Maakaaren 2.1 ja Toisen luvun pakottavien määräysten noudattamista... Irtaimen omaisuuden kauppaan sovelletaan kauppalain pykäliä, mikä koskee irtaimen omaisuuden kauppaa, myös oikeustoimilaki ja kuluttajansuojalakia pitää siis normisti noudattaa :) Myöskin lunastuslaki ja maanvuokralaki pitää tarvittaessa ottaa huomioon esim. Maanvuokralain 12§ ja muista maanvuokralain § johtuen, mutta mielestäni se suoraan ei estä sitä etteikö rakennusta voisi siirtää maanvuokralain alaiselta maa-alueelta muualle, eri asia on jos sopimuksiin on kirjattu ehtoja jotka estää tällaiset siirrot...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti