Syksyä eteenpäin

Kuluva vuosi on ollut kiireinen, ja blogi on jäänyt vähäisemmälle huomiolle. Alkuvuotta on leimannut vaalit, ja vastoinkäymiset, että pienet korjausprojektit. Loppuvuoden työlistalla on ollut polttopuut, sekasorron raivaus ja pari muuttoprojektia, onpa ollut muutoinkin hieman kiireistä. Koitetaan parantaa. Toki tässä ollaan myöskin Somen puolella mukana, mutta välillä olisi syytä blogiinkin ehtiä jotain pohtia.

 Olen jättämässä evankelisluterilaisen kirkon eroakirkosta.fi kautta, ateismin suuntaan.
Syynä on se, etten jaa samaa maailmankuva-näkemystä siitä, miten eri elämäntapahtumia tai seikkoja uskonnollisessa merkityksessä arvostetaan nykyään ihmisten keskuudessa. En tarkoita tällä sitä, ettenkö hyväksyisi sitä, että muut arvostavat tätä. Itse arvostan maltillisuutta ja vaatimattomuutta, maalaisjärkeä. -Se on myös edullisempaa ja kaikille helpompaa, sekä myös ympäristölle hyväksi, ja ratkaisuni on sen mukainen. Nämä arvostamani seikat puuttuvat minusta tämän hetken seurakunnasta ja ihmisiltä lähes tulkoon täysin, sen sijaan ihmiset tavoittelevat ja pyrkivät löytämään seurakunnan kautta juhlan aiheita ja suoraan sanoen tarpeetonta pröystäilyä, kirkon antaessa siihen osaltaan erinäisiä mahdollisuuksia. Tämä on mielestäni tarpeetonta, eikä edistä mm. ruokahävikin vähentämistä taikka ilmastonmuutosta, kun ihmiset omine autoinensa ajavat tarpeettomiksi kokemiini tilaisuuksiin joukolla, pitkienkin matkojen takaa. Ymmärrän että nämä ovat aidosti myöskin seurakunnan toiminnassa tarpeen, demokratiakysymyksissä. Mm. 2018 syksyn seurakuntavaaleissa olin taustalla Keskiryhmän ehdokaslistan vaaliasiamiehenä, sekä mukana järjestämässä Salon seurakuntavaalipaneelia, ja osaltani minimoimassa mm. hävikkiä. Seurakuntavaalit ovat tarpeellisia, avoimuuden ja keskustelun edistämisen vuoksi, enkä vähättele niitä. Vaalit mahdollistavat myöskin nuorille oivan kasvukäytävän vaikuttamiselle. -Demokratiaa tarvitaan seurakunnassa, eikä se toteudu ellei edistetä sitä asiaan kuuluvan keskustelun, kampanjoinnin kautta. -Sehän on vaalien kaikista merkittävin mahdollisuus, ja jatkossakin varsin tärkeää ja tarpeellista.

Mutta. Seurakunnilta käytännön työssä puuttuu mielestäni aito tahto ottaa jokainen huomioon, myös vaatimattomammatkin, sillä välillisesti se mahdollistaa, että muodostuu tarpeetonta painostusta ja kuormitusta, osaltaan että vanhoillisten näkemysten-, osaltaan taas nykypäivän yhteiskunnan tuoman juhlistamista edellyttävän paineen kautta. Omaa katsomustani itse uskontoa tai kirkkoa kohtaan tämä ei juurikaan sen kummemmin muuta, asiaan ei merkittävämmin liity homoliitot, naispapit tms. seikat, omat mielipiteeni niistä ovat mielestäni aivan selviä, -toisin kuin kirkolla ja osalla muilla ihmisillä. Kannatan myöskin sitä, että valtio on uskontoihin nähden puolueeton ja neutraali toimija, tämän olen jo aiemminkin mielestäni tuonut esille. Syynä on se, että tämä edistäisi aidosti ihmisten omaa vapautta valita. Mielestäni olen kirkon ja uskon kanssa edelleenkin aivan täysin sinut, mutta enpä ole nykyisten maallisten edellytysten kanssa, minkä vuoksi ratkaisuni olenkin tehnyt. Tämä asia on ollut pitkään, vuosia jo pohdinnassa, mutta nyt oli oikea ajankohta. -Olen mieluummin aidosti ns. "pakana", ja tipautan kannetun taakan näin pois harteiltani. Olen vuosia jo ajatellut etten edes halua hautapaikkaa hautausmaalta, tuhkaus ja tuhkan levitys ilman muistomerkkejä toivomaani paikkaan, pikemminkin on aikanaan toivomani asia. Elämä jatkuu näin ollen hitusen keveämpänä. Mielestäni ratkaisu on myös hyvä tuoda esille, väärinymmärtämisten välttämiseksi ja toiseksi siksi, ettei asiasta juurikaan suuressa, valtakunnallisella tasolla kovin kuuluvasti keskustella. Julkisessa keskustelussa asia painottuu pääasiassa isojen seikkojen pariin, juurikin kun kyseeseen tulee joko avioliitto/ parisuhdelainsäädäntö, adoptiot, sukupuolenkorjaukset jne. seikat. Keskustelu onkin osaltaan siten ollen vääristynyttä, eikä pyöri aitojen, käytännön haasteiden ja kysymysten parissa. Tämä jää pitkälti seurakuntien harteille, ja osaltaan varmasti myös näkyy kirkon jättämisen luvuissa. Syyksi tähän näen, että kirkko on tämän edessä nykyään kyvytön vastaamaan tähän ongelmaan, se vain hiljaksiin hyväksyy ajankuvan nykyään muuttuneen. -Toivottavasti tässä olisinkin vain väärässä.

Tunnin junasta.
Hanketta on kritisoitu, ja varmasti ihan aiheesta. Salossa hanke ei saa ihmisten keskuudessa suurta kannatusta, vaikka päättäjien enemmistön tuki löytyykin. Itsekkin hanketta voin minäkin kritisoida: Ainoa oikea sijainti radalle olisi moottoritien tuntumassa, koska kun katsomme muualle Suomeen, moottoriteiden sekä juna-asemien seutuja, -Kehitys ja kasvu painottuu pitkälti niiden ympärille. -Miksi Salo haluaa olla tässä poikkeus? Halutaanko tällä vain turvata kaupungin merkittävien kiinteistönomistajien omistuksien arvoja? -Palveleeko uusi rata nykyistä käyttäjäkuntaa suurempaa salolaisjoukkoa? Epäilen tätä suuresti.
-En silti kritiikistäni ja epäilyksistäni huolimatta lähde samalle linjalle puolustelemaan Lukkarinmäkeä, koska ennenkin on teitä ja ratoja tehty, josta kiinteistönomistajille haittaa on koitunut. Haittoja heille myöskin on korvattu, ja korvataan jatkossakin. Myöskin kuulemismenettely hankkeissa on toimivasti olemassa, sitä käytetään, mutta jokseenkin sen tehottomuus / kuulemisten, kysymysten huomiontien vastausten ympäripyöreiksi jättäminen on huolestuttava piirre tässä yhteiskunnassa. Uskon että mahdollisia huomioitavia seikkoja menettelyllä on kyllä onnistuttu paremmin huomioimaan, ainakin osittain, ja pidän nykymenettelyjä myös siksi toki toimivana, mutta toki demokratiaa tällaisissa hankkeissa tulisi lisätä. Huoleni muodostuukin siitä, että esitettyihin huoliin vastataan ihmisille vain " Että on hyvä hanke, jossa tulee Salon olla mukana", jne., mutta, sen konkreettisemmin ei sitten vastatakkaan, tai ei osata, taikka haluta vastata. -Miten näin on päässyt käymään? Mistä tulevat ne konkreettiset hankkeen hyvät puolet Salolle? Ne vastaukset puuttuvat, on vain laskelmoituja arvioita matka-ajoista, käyttäjämääristä jne., mutta silti ei pystytä sanomaan selkeää tulevaa hintalappua, ja arveluun jää mitä kaikkea jää vielä hankkeen jälkeen Salon veronmaksajien kustannettavaksi jälkikäteen. -Se on pelottavaa, kun muutoinkin Salon talous on heikoissa kantimissa. Näitä seikkoja toki selvinnee tässä hiljalleen enemmän ja enemmän, mutta: -Kovin puolitiessä hankkeen edistäminen on, jos ei vastauksia ole valmiina, kun yleisötilaisuutta pidetään ja ihmiset haluavat näihin vastauksia.
Viime yleisötilaisuudessa mielestäni olisi pitänyt jo tietää, että 1. mitkä hankkeen vaikutukset maksaa hanketta vievä toimija (valtio tai hankeyhtiö), ja mitkä vaikutukset koituvat suoraan hankkeen osalta Salon maksettaviksi?-Pöydän ääressä tulisi olla, mutta ensisijaisesti tulisi pyrkiä minimoimaan Salon kokema haitta ja Salon osuus hankkeen hintalapusta. -Tämä ei tunnu olevan prioriteettilistalla kärjessä, koska Salon kärkihankkeesta on kyse.
-Miksi hanke on Salon kärkihanke? Hyöty jäänee Salolle väkisinkin pieneksi, mutta onko se vain sitä että on kiva olla näkyvästi suurissa pöydissä. Epäilen vahvasti tätä. En kiistä, etteikö Turku ja Helsinki, sekä Lohja rataa tarvitsisi, mutta olisi myös reilua että lasku menee toteutuvan hyödyn mukaan. Tällöin Salon hintalappu voisi olla vähän pienempi ja siten salolaisille reilumpi.

-AJ