Presidentinvaalit ovat olleet Median kesto-uutisaihe alkaneen vuoden ja tätä uutisointia jatkuu vielä seuraavat lähiviikot, kunnes uusi presidentti on astunut virkaansa. Puolueiden nokittelu oman ehdokkaansa ylivertaisuudesta ja kilpailijoiden huonommuudesta on täydessä vauhdissaan, joten vaikka edustamani puolueen ehdokasta olenkin jo äänestänyt, niin joidenkin mielestä tuskin tekstissäni poikkean vallitsevasta linjasta. Yritän silti kumminkin.
Ihmettelin hetken Hesarin viimeistä galluppia, tuore Hesarin tentti mielessä myöskin. -Tentti oli mielestäni hieman jopa ala-arvoinen, mutta ehdokkaat onnistuivat nostamaan tentin tasoa lopulta selvästi. Oletan, että ensimmäisen kierroksen kärkinelikon vaaleissa muodostavat Stubb, Halla-aho, Haavisto ja Rehn, keskinäiseen järjestykseen kantaa ottamatta. Ensimmäinen asia, johon gallupissa kohdennan ihmettelyni, on Stubbin että Aaltolan kannatuksen putoaminen. Sitä ei selitä se, että Stubbin kannatus valuisi Aaltolalle, sillä Aaltolankin kannatus on pudonnut kuin lehmän häntä. Uskon että ehdokkaiden esiintymiset ja ehdokkaista esiin käyvät erot ovat pääsyitä kannatuksen tiputukselle, etenkin Stubbin kohdalla. Sama pätee Haaviston kohdalla, joskin SDP:n ehdokas tuntuu pitävän vielä vakaudellisimpia kannattajansa takanaan eivätkä kaikki ole kaikonneet Haaviston tai Li:n tueksi. Haavisto ei toisin sanoen vakuuta riittävästi vasemmiston kannattajia vielä tässä vaiheessa vaalia.
Rehn ja Halla-aho ovat esiintyneet vastauksissaan viime tenteissä edukseen, enkä kyseenalaista kummankaan nousua, mutta kyseenalaistan hieman sitä, miten Presidentin roolia nähdään ja koetaan mediassa edellytettävän... Mm. Halla-ahosta on liikkui yhden tentin jälki-analyyseissä mainintana, ettei tämä tulisi Median kanssa kovin hyvin juttuun, totuus lienee se, että todellisuudessa ei hänen tarvitsekkaan, ja, kysynkin mikä on tämän mediasuhteen merkitys, presidentin toimenkuvassa? -Se on mielestäni sivuseikka, vaikka Mediaa onkin kunnioitettava vallan vahtikoirana. Presidentin roolissa oleellista on vahvan auktoriteettisyyden omaaminen positiivinen etu, mutta yhteistyöhön muiden kanssa tulee presidentinkin kyetä. Tämä yhteistyöhön kykeneminen ei päde Mediaan, vaikka Median kanssa toimeen on tultavakin, sitä on kunnioitettava ja sen kysymyksiin on vastattava asianmukaisesti. Kaveeraaminen Median kanssa ei tule mielestäni kysymykseen, ja mm. Stubb tässä mokasi Ilta-Sanomien Timo Haapalan kanssa räikeästi. Auktoriteettisuutta puuttuu häneltä mielestäni vielä turhan paljon. Uskon että Presidenttinä Halla-Ahokin pärjäisi siinä missä Niinistökin Median kanssa, tai kuka tahansa presidentti. Koen myös, että tenttien vastauksissaan Halla-aho on muuttunut uskottavammaksi aiemmasta. Ei pidä sekoittaa, taustalla on edelleen se sama tuttu, vanha Halla-aho, jota on vaan siloiteltu nyt enemmin presidenttikelpoiseksi. Uskon että vaikutus toiselle kierrokselle menijöihin tulee sekoittumaan Halla-ahon myötä huomattavasti, sillä monella suomalaisella pyörii mielessä kysymys, että tarvittaessa Rautaa vai Rakkautta, rajalle, jos tosipaikka tulee. Ja tässä Halla-ahon linja taitaa kääntyä sinne raudan puolelle, mikä vetoaa hänen kannattajiinsa.
Pystyn uskomaan Stubbiin liittyvät mediassa esitetyt spekulaatiot. Esiintyminen ja kampanja muutoinkin antaa kuvan henkilöstä, joka menee sata lasissa koko ajan eteenpäin. -Missä on vakaa harkinta, ja asioiden punninta? Myös muiden kuin Suomen, kannalta, sillä pitää muistaa, että Suomen sen käsillä olevan asian kautta tuleva etu, ei välttämättä ole aina kokonaisvaltaisesti se Suomen paras etu. Uskon että Niinistö on kaudellaan, kuten aiemmatkin presidentit, ymmärtänyt, ja huomioinut toiminnassaan tämän seikan, kokonaiskuvan ymmärtäneenä. En pysty uskomaan, että Stubb lopulta kykenisi samaan, taikka Haavisto. Näistä kahdesta ehkä paremmin kumminkin Haavisto.
Omaan silmään pisti Ylen henkilötentissä Haaviston vastaus Fortumin Caruna- kauppoihin liittyen, "muuten Fortumin hallitus olisi eronnut". Haaviston olisi mielestäni tullut ymmärtää, että siinä tapauksessa Fortumin hallitus olisi sitten vaihtunut, sillä pääomistajan omistajaohjausta olisi tullut kunnioittaa vaikka se yhtiön hallituksen tahtotilaan ei olisi vastannutkaan. Toki Haavisto siinä oli oikeassa, että sähkön siirtomaksut olisi kumminkin kallistuneet, olisi verkot olleet sitten Fortumin taikka nykyisen Carunan. Se oli seurausta 2011 Tapaninpäivän myrskystä (tuli aika liiankin hyvä hyvitys silloisesta sähkökatkosta itsellekin). Sähkön toimitusvarmuuden parantaminen on ollut siis välttämätöntä ja se työ jatkuu Carunalla edelleen. Vastauksessa kiertely silti ei ollut perusteltua, ja uskon että asian muistavat sen panivat merkille. Koen myös jollain tavalla, että vaikka Haavisto olisi toisella kierroksella, ei hän saa vanhoillisimpia äänestäjiä taaksensa loppupeleissä toivomallaan tavalla. Jollain tavalla vähän tätä Haaviston puolesta jopa pelkäänkin.
On tunnustettava, että Rehniin itsellä on liittynyt hieman ennakkopelkoja, ei ehdokkaan ominaisuuksien ja osaamisen, vaan esiintymisen puolesta. Tässä Rehn on jopa yllättänyt itseni omaksi edukseen. Kannatus on noussut gallupeissa, ja luulen että moni Keskustalainen on muukin epäröinyt tämän asian kanssa. Omat pelkoni liittyvät Rehnin osalta enää puolueen yleiseen kannatukseen, ja ehdokasasetelman tuomaan vaikutukseen, josta saadaan vastaus vaalipäivänä. Oman puolueen ehdokasta en lähde moittimaan, mutta en osaa kehuakaan. Suurelle yleisölle Rehn saattaa edelleen olla turhan tuntematon, ainakin itselle hän on edelleen melko vieras. Mutta presidenttiehdokkaista itse koen hänen ominaisuuksien olevan lähimpänä sitä, mitä Suomen aiemmat presidentit ovat olleet.
Sitten pienemmän kannatuksen omaavien ehdokkaiden spekulointia: Vähemmällä kannatuksella yllätyspotentiaalisin voisi olla Vasemmistoliiton Li. Hän ei toki gallupkärkeä uhkaa, mutta saattaisi hyvinkin viedä Haavistolta kannatusta huomattavasti Juttaa paremmin pois, sillä mielipiteet ja pointti on monessa asiassa hyviä, toki varsin vasemmistolaisia, mutta sitten tulee se Mutta: Li sortuu mielestäni nyt turhaan "räksytykseen", johon Hesarin tentissä Liike Nyt:n Hjallis takertuu irtopisteiden toivossa... Nahistelu on turhaa ja ärsyttävää kyseisten ehdokkaiden kesken, Li ei siitä ole onneksi pahemmin vielä provosoitunut, mutta voisi pienillä muutoksilla saada hyvänkin kannatuksen. Se, että Demarien vasenta laitaa on asemoitunut Li:n taakse, ei lupaa Urpilaiselle hyvää, ja kertoo SDP:n sisäisestä sekasorrosta mielestäni karua kieltä. Tämä kannattaa pitää mielessä seuraavien eduskuntavaalien alkaessa lähestyä.
Omasta mielestäni Aaltolaa, Stubbia, että Haavistoa yhdistävää kannatuslaskua nimittää ehdokkaiden ylimielisyys. On selvä, että Haavisto -ilmiö on nyt näihin vaaleihin kadonnut, ja Stubb -hype on alkanut sulaa. Aaltolan taas koen alkujaankin menneen Median virittelemään ansaan. Aaltola itsekin taannoisessa Sanoman tentissä totesi, että Ilta-Sanomien spekulointi Aaltolan sopivuudesta presidenttiydestä nosti pohdinnan käyntiin, ja tässä sitä sitten ollaan. Itse näkisin, että mediassa laskeskeltiin, että kerran Aaltola on tikun nokassa positiivisella hypellä esillä, voidaan oman talon lehtiä saada myytyä vähän paremmin kun viritellään hypeen vähän lisäkierroksia. Ja siinä Sanoma-media on onnistunut varmasti hyvin, -Aaltolan kustannuksella. Itsellä on tästä johtuen pieni sääli käynyt Aaltolaa kohtaan, en sanoisi etteikö hänellä kykyä ja osaamista olisi. Mutta kokemusta ei, ainakaan tarpeeksi. Uskon että seuraavissa eduskuntavaaleissa Aaltola on kyllä kovaa valuuttaa saada mukaan ehdokkaaksi. Epäilen että Aaltola ei tälle tielle kumminkaan ole lopulta lähdössä, mutta saapa nähdä.
Kehuja on lisäksi annettava RKP:lle. Se ei asettanut presidentinvaaleihin ehdokasta, vaan tulee keskittymään europarlamenttivaaleihin. Ja näin ollen RKP voi keskittyä nyt täysillä europarlamenttivaaleihin, ja aloittaa kampanjassa keskittymisen siihen vaaliin. Liike Nyt ja KD:n Essayah ovat käytännössä puolueen asiaa esiin tuonnin vuoksi ehdokkaina, ja siinä mielessä on pieni sääli että tähän joukkoon on vajonnut myös Demarien Jutta Urpilainen.
Pitää myös muistaa, että Presidentinvaalit ovat henkilövaalit. Puoluekannatuksen kanssa vaalilla ei ole periaatteessa mitään tekenmistä. Mutta toki se samalla mittaa, miten uskollista tai lojaalia puoluekoneisto on omaa ehdokastaan kohtaan, ja sitä kautta hieman puolueen kannatustakin kuvastaa kaikesta huolimatta.
Mielenkiintoista vaalipäivän odotusta kaikille, käykää kaikki runsain joukoin äänestämässä!
-AJ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti