Viimeiset pari päivää ovat menneet Nokian uutisointia seuraillessa, tästä voitte lukaista www.aj-s-investblog.blogspot.com -kautta. Mutta, ei tässä siitä sen enempää...
Olen viime päivinä juossut fysioterapeutin vastaanotolla ja kuunnellut huonoja uutisia... No, ei niitä jaksa murehtia, Fysioterapeutti neuvoo oikeanlaisia liikkeitä joita minun nyt pitäisi alkaa treenaamaan... Valitettavasti oma into häviää allergian myötä pois, mutta, mitäs tälle tekee... Arki on hankalaa kun koko ajan on kamalan sairas olo vaikka onkin ihan terve. Plus että murehdin liikaa... Pitäis siis päästä allergiatesteihin, ehkäpä syksystä samalla kun tulee aika lääkärin luo...
Nettitreffipalvelussa olen kirjoitellut yhden mielenkiintoisen neidon kanssa, joka asustaa kohtuu lähelläkin... Toisaalta olen taas jäänyt pohtimaan sitä että kuinka kiinnostunut hän mahtaisi olla sen jälkeen mikäli hänen tapaisi vai olisiko hän kiinnostunut tapaamiseen ylipäätänsäkään, ja että... Millaista tahtia hän aikoisi pitää... Itse taas en viitsi painostaa ja alkaa kysymään... Niin monta kertaa kaikki kaatunut siihen... Mikä kiire minulla? Ei mikään... Paitsi että elämä menossa kovaa tahtia ohi... Kai, en tiiä, oon kai tylsä tyyppi... Hän on kuvan perusteella tosi söpö ja kirjoittelun perusteella tosi kiva, mutta... Sanojen läpi ei aina voi tietää millainen ihminen oikeasti on... Hänet pitää tavata. Netti on vaan... Netti. Enkä mä ole katsonut pahasti jos joku on ehdottanut tapaamista... Mut siten et... Se sopii hänelle parhaiten hänen aikatauluihin ja suunnitelmiin... Ei munsta toiselle pidä aiheuttaa ylimääräistä päänvaivaa yksien treffien takia... Se on eri juttu sit kun on yhdes toisen kanssa mut... Nettiin ei pidä suhtautua liian vakavasti sillä se muuttuu todelliseks vast sit kun tapaa ekan kerran... Nettiprofiili muuttuu inhimilliseksi ihmiseksi ja josta näkee että onko hän sellainen kuin on profiilin ja keskustelujen perusteella kuvitellut... Ja ajatellut.
Kuitenkin, tänään kaupassa oli todella söpöäkin söpömmän näköinen kassa rahastamassa, hänellä oli kauniit vaaleat puolipitkät, tosi pehmeän näköiset hiukset ja kauniit, iloiset kasvot, todella iloinen ja pirteä ilopilleri. Sai hyvälle tuulelle. Sitten hän leimasi 30€ ostokseni läpi ja minä laskeskelin kolikoista tasarahaan asti että pääsisin niistä eroon, hän iloisena siinä naureskeli ja minä heitin jonkin... "pääsimpä näistä eroon" -kommentin ja hän naurahti siihen... Kiitti käynnistä ja totesin että kiitti hei... Sitten pakkailin ostokset ja olin lähdössä kun hän uudelleen kiitti käynnistä, paljon kovemmalla äänellä, katsoi hymyillen minua päin. Ja... Mä hymyilin takaisin. Ja kyllä, kyllä, kiinnitin huomiota että vasemman käden nimetön oli ilman sormusta. Eli joko hän on sinkku tai sit on poikakaveri, mutta, sitä ei voi tietää ellen... Mene uudelleen samaan kauppaan ja jonota hänelle maksamaan ostoksiani... Ja keksiä sit joku tapa pyytää häntä kahville jolloin kävisi selväksi että onko hän varattu vai ei, vai onko kiinnostusta tai ei... Kyllä, taisin retkahtaa vähäsen, tai en vähääkään vaan paljon ja pelkkään ns. julkisivuun eli ulkonäköön ja miten hän palveli asiakkaita, mutta... viimeisen vuoden tapahtumat ei paljoa enää innosta ja olisi aika mennä eteenpäin... Kuitenkin olisi hyvä löytää sellainen ihminen joka olisi enemmänkin se yksi oikea ja ainoa... Tuttu ja turvallinen... Ulkonäköön ei pidä liikaa retkahtaa... Se kun ei kerro myöskään sitä mitä ihminen oikeasti on, se millainen ihminen itsessään, kokonaisuudessaan on, merkkaa kaikista eniten. Sitä ei voi oppia ellei tapaa toista.
Miksi mä kirjoitan tän tänne? Oon kai idiootti... Se söpö nainen voi olla vaik parisuhteessa... Tosin, mistä realistisesti voi tietää kenestäkään netin toisella puolella olevasta ihmisestä vaikka hänkin olisi jo parisuhteessa? Ei mistään, ennen kuin se selviää karulla tavalla sulle, tai tapaatte ja toteat että hän puhui totta... Mä voin olettaa että se söpö kassassa ollut neiti vain palveli asiakasta, minua, mikä hyvään palvelutapaan kuuluukin... Tai sit hän flirttasi minulle, meinaan edellisen asiakkaan kanssa hän ei käyttäytynyt siten eikä minua seuranneenkaan... Hmm... Oon kai joko pahasti ihastunu häneen ihan... parin hetken perusteella tai olen kuvitteleva idiootti... Joka kuitenkin on jo sen verran oppinut ettei netin kautta pidä liian pahasti ihastua... Tai, sit haluan vain ajatella näin, liian pitkään ollut tällaista... Negatiivisen suuntaista, yksinäistä elämää... Pitäisi saada muutosta elämään, toisaalta mietin että olisiko se sittenkin väärin... Olisiko se sen arvoista ja että olisinko sellainen että kykenisin elämään toisen kanssa... Toisaalt taas... No, en kai tiiä ihan et mitä taas ajattelen, mutta... Siitä on taas pitkä aika kun joku on edes hymyillyt minulle ja... No, tahdon kai ajatella vain noin... Mutta, katsotaan, ei sitä koskaan tiedä ja jollei yritä niin ei mitään voi voittaakkaan. Aika näyttää mitä tekee ja miten käy... Kaiken suhteen, kurssit, opiskelut, ym. "kaikki vaikuttaa kaikkeen" -juttu...
Hyvää lähestyvää Juhannusta =)
-AJ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti