Sonni putosi tielle -Uutisia Pöytyältä.
Harmillinen uutinen, ja mikä onkaan syynä ollut, että ovi on päässyt aukeamaan... Kumminkin, kuljettajan vastuu on huolehtia työstään huolellisesti huomioiden muuta liikennettä että myös lastia, että kuljetus hoituu asianmukaisesti. Velvoite tähän kuljettajalla on kiistämättä. Itse kieltämättä kyllä uskoisin, että kuljetusautossa tuntuisi tuona hetkenä "jotain poikkeuksellista" kun painava eläin tippuu kyydistä. Voi olla, voi olla että noin ei ole.
Kiire ja kuluttajien kulutustottumukset, ovat aina huono yhdistelmä. Sekä tietyllä tapaa kilpailtu talouskin, jonka vuoksi kuluttajat haluaa mahdollisimman edullisia tuotteita pöydällensä, joka luo lisää paineita kotimaiselle ruoantuotannolle, ulkomaisen edullisemman vaihtoehdon rinnalla. Tuotantoportaan eri vaiheissa on varmasti lukuisista syistä kova paine pitää aikatauluista kiinni. En ala väittämään suuntaan tai toiseen, mutta omalla maalaisjärjellä ymmärtäisin että jokaista porrasta, on se sitten kasvatus, kuljetus taikka teurastustoiminta, velvoittaa huolellisuus-velvoite hoitamaan työnsä asiallisesti siten, ettei eläimille aiheudu turhaa kärsimystä ja haittaa viimeisellä matkallaan kohti kuluttajan ruokapöytää. Valitettavasti näin ei aina ole ollut: On aktivistien videoita ja salakuvattuja pätkiä eri vuosina, kun rikkomuksia on tehty. Onpa niistä ollut eri uutisissa ja ajankohtaisohjelmissakin juttua, ja tuomioitakin on langetettu, kuva kun kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Itse en näitä salakuvaamisia oikein ole koskaan hyväksynyt, koska ajattelen että toiminta luo tarpeettoman riskin siihen, että kuluttajan ruokapöytään päätyy jotain ruokapakettiin kuulumatonta, mistä kuluttaja voisi sairastua. Onpa tuo turvallisuusriski itse kuvaajillekin. Eikä se, mitä on kuvattu, tarkoita että rikkeitä tehtäisiin kaikkialla, mutta samalla kuvaaja päätyy leimaamaan kaikki muutkin, nuo 1 kuva -tuhat sanaa voi huonoimmillaan olla 10 000 työpaikkaa, josta myös vastuullisesti toimivat tahot kärsivät siinä samalla. Ainoa positiivinen on, että mm. eläinten kaltoinkohtelua on tullut näiden kautta aikojen saatossa julki esille. Kaltoinkohtelu ei vastaa lain asettamaa velvoitetta, korkeintaan kauppiaan asettamaa tavoitetta, joka on tuottavuus. -Yksi epäkohta lisää. Tuottavuus kun palvelee että kauppaa että veronmaksajia: Työllisyys ja myynti luo verotuloja että kulutusta, sekä menekkiä. Näiden rinnalla huolellisuudesta on helppo kovassa paineessa alkaa lipsua.
Suomen maataloudella ei viime vuosien aikana ole hirveän hyvin ole mennyt. -Traktorimarssi Helsinkiin tuotti hieman apua. Kasvavat tilakoot, joka tuottavuuden vuoksi vaativat investointeja, ei paranna tilannetta. Maatilan ja kuluttajan ruokapöydän väliin jää useita, lukuisia portaita. Näistä joka porras ottaa oman siivun, joka näkyy sen jauhelihapaketin hinnassa. Yhdestä jauhopussista tuskin sen maanviljelijän osuudeksi jää kovinkaan montaa senttiä. -Jos sen tuplaisi, ellei jopa triplaisi, varmasti monen tilan kannattavuuskin paranisi. Se ei silti korjaisi muissa portaissa tapahtuvia huolimattomuuksia.
Itse näen, että jokainen kuluttaja voi omilla kulutustottumuksillaan huolehtia vastuullisuudesta. -Mutta, voiko kuluttaja tietää mitä tuotantoportaissa tapahtuu lautasen ja laitumen välillä? Ei voi. Katsot sitten Kokkikartanon taikka Atrian, Valion, Arlan, HK:n taikka Kariniemen mainosta, mitä kukin mainostaakaan telkkarista Salkkarien tauolla, nähdään pitkä lista mielikuva-markkinointia. Mielikuva puhtaasta turvallisesta kotimaisesta tuotannosta. -Se mielikuva myy, ja tuottaa kauppiaalle. Taitaapi olla myös verohyödynnettävääkin toimintaa yrityksille. Pitkälle viedyllä pohdinnalla voi ajatella, mitä pitkälle viety mielikuva-markkinointi oikein voi saada aikaiseksi... -Vaikka mitä. Mielikuva-markkinointiin pitäisi kyetä enemmän kiinnittämään huomiota, sillä minusta tuotteen pitäisi markkinoinnissakin aina vastata sitä mitä olet ostamassa -periaatetta. Eli ei ainakaan parempaa kuin mitä se itsessään loppujen lopuksi on. Vain harva mainos mielestäni tätä periaatetta tänä päivänä noudattaa. Kuluttajan oma toiminta taas on hyvä olla vastuullista, itse esimerkiksi pyrin minimoimaan sen, ettei ruokaa tarvitse juuri lainkaan heittää roskiin. Joskus väkisinkin jotain sattuu pilaantumaan. Pakkauskoot on hyvä mitoittaa tarvetta vastaaviksi. Ja kasviksien hyödyntäminen aina plussaa, myös liha-ruokien valmistuksessa. Itse noudatan ostamista tämän periaatteen mukaisesti. Ja kieltämättä edullisimmista tuotteista, sillä mistä itse paketin tuotteesta erotan, että onko tämä nyt sitä luomua vai ei, ja onko vastuullisesti tuotettu tai väliportaissa kohdeltu jauheliha-teuras vaiko ei, koska mielipidemarkkinoinnin ja pakettiin painetun myötä asia voi olla loppujen lopuksi ihan mitä vain... -Mistä kuluttaja voi loppujen lopuksi koskaan 100% Varmasti asiaa tietää, minusta ei juuri mistään. Aina voidaan koneelle kirjata asia että se on nyt näin vaikkei se niin olisikaan. Itseä ja perhepiiriä vain harmittaa tässä se, että lukuisten syiden yhteissummana loppupeleissä sen eläimen hyvinvoinnista loppumetreillä karsitaan tai tingitään, ja että jos eläin joutuisi kärsimään laiminlyöntien, tahallisuuden että kiireen vuoksi. Niin ei pitäisi koskaan olla.
Tammikuu oli ohjelmaa täynnä, uusia totuteltavia tehtäviä ja presidentinvaalien edistäminen näin poliittisella saralla, mutta myös kyllä muutakin tekemistä päiville on mahtunut. Vaaleista on nyt päivän yli viikko kulunut, ja poliittisesti aika on ollut hyvinkin mielenkiintoinen: Niinistön virkaanastujaiset + perheenlisäys, mielenilmaus aktiivimallista, Väyrynen, uusi puhemies...
-Mitä vuoteen mahtuukaan jos tämä tahti jatkuu?
-AJ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti