VR-uutinen nostatti mieleen kysymyksiä ja seikkoja.

 

TS uutisoi 27.10 VR:n kyseenalaisesta toiminnasta (lue juttu yllä olevista kuvista suurentamalla). Uutisen mukaan yhtiön kalustoa on tieten tahtoen annettu rapistua / romutettu sekä lähijunaliikennemahdollisuudet on likipitäen järjestelmällisesti ammuttu alas mahdottoman kalliina ratkaisuina, mm asemapaikkojen rakentamisen kuluja liioittelemalla. Vaikka rivien välistä olisikin hitunen kärjistystä havaittavissa, etenkin kaluston osalta (toki kalustoa on uusittava, jos aitoa tarvetta on), niin väkisinkin uutisen luettuani nousi mieleen, kuinka luotettavina Tunnin Juna -hankkeeseen julkistetut luvut ovat olleet esimerkiksi Suomusjärvelle (ja muuallekkin Saloon) kaavailluiden asemapaikkojen osalta, ja, -onko asemapaikka kuopattu romukoppaan siten tarpeetta turhan kalliina investointina? Mikäli asia näin on, on mielestäni päätöksiä tunnin juna -hankkeessa tehty osin virheellisien tietojen valossa. Herää kysymys, että paljonko ratahankkeen selvityksissä on ollut mukana VR:n ja sen liittolaisten ja yhteistyökumppaneiden lobbausta, ja kuinka puolueettomia nämä siten loppujen lopulta ovat olleet?

Kuluneiden päivien saatossa olemme myös uutisoinnista voinut seurata, että hankkeessa mukana olevat muut kunnat ja kaupungit ovat valmiita lunastamaan Salon ja Vihdin ulos, mikäli nostetut kanteet menestyisivät. Syyksi kerrotaan, että tahdotaan varmistaa tällä EU:n hankkeen rahoituksen toteutuminen. Kummankin kunnan veronmaksajien veroeuroista koostuva osuus hankkeessa on 3,74 M€. Nyt olleen uutisoinnin valossa hankkeesta luopuminen tuntuisikin salolaisten kannalta jopa järkevältä ratkaisulta: Rata toteutuisi nyt olevien suunnitelmien pohjalta, vaikka emme hankkeessa mukana olisikaan, samalla vino pino kuntalaisten maksamia veroeuroja säästyisi. Lisäksi lainsäädännön valossa ajatellen, että hankeyhtiön on kumminkin hanketta koskevat lakisääteiset velvoitteet joka tapauksessa Salonkin kohdalla noudatettava. Siten Salo ei häviäisi asiassa yhtään mitään.

Aamuisen Turun Sanomien uutisoinnin perusteella itsestä alkoi tuntua siltä, että päättäjiä on asiassa viety kuin sikaa säkissä suoraan teuraalle: Ensiksi on selvityksissä ja puheissa luvattu kauniisti edistää paikallisliikennettä, mutta sitten onkin matto vedetty pois alta, pidetty asemapaikkoja kalliina / mahdottomana investointeina ja saatu siten lähijunaliikenne torpattua Salon kylien osalta pois. Lähijunaliikenteestä toki edelleen puhutaan, mutta siten, että Salossa olisi vain Salon rautatieasema... -Mitä on lähijunaliikenne, jos asemapaikkoja ei ole kattavasti tarjolla? Mielestäni nyt puhutaan siis pitkälti lähes nykyistä vastaavasta liikennöinnistä hieman nopeutuvilla aikatauluilla, ja sekin toteutetaan lopulta pohjautuen käyttäjämäärien, eli kysynnän kautta. Syytä ehkä myös ennakoida myös nämä koronan tuomat vaikutukset kysyntään liittyen... Näin perustellen kumminkin on saatu käännytettyä päättäjät hankkeen tueksi samalla VR:n toivomat rönsyt karsittuna, korostamalla matka-aikaa sekä sen merkitystä kaupungin kasvumahdollisuuksiin, sekä T:ku-H:ki-Tampere kasvukolmiota ja Salon siihen mukaan lukeutumista. Noin rivien välistä ynnättynä.

Useiden lähijuna-asemien puuttuminen ympäri maakuntaa on myös osaltaan suurien maakuntakaupunkien etu, väestön keskittyessä kasvukeskuksiin, ja siten Salosta eroon pääseminen voisi mahtuakin osaltaan myös näiden intresseihin: Mahdollistaisihan tämä yhä sen, että väestö keskittyisi jatkossakin suurempiin kasvukeskuksiin. Salon etu sen sijaan olisi nimenomaan useat pienemmät lähijuna-asemat entisten kuntakeskusten tuntumissa: Pendelöinti esim. Suomusjärveltä helpottuisi kodin ja työpaikan välillä, sekä asuinpaikan valintamahdollisuus kasvaisi selvästi, kun matkayhteys isompaan kaupunkiin on helposti saavutettavissa. -Ei ole salolaisen etu, että ajat puolisen tuntia ensin autolla Lohjan/ Salon rautatieasemalle, jotta pääsisit junaan... Asemapaikka vartin ajomatkan päässä palvelisi Salon kylien asukkaita huomattavasti paremmin ja minimoisi osaltaan myös liikennepäästöjä ja siten autoilijan kuluja. Junayhteys myös mahdollistaa nykyään matkan aikana työskentelyä/ opiskelua, -onhan isolla osalla ihmisistä verkkoyhteys puhelimessaan, ja monesta junastakin se nettiyhteys löytyy.

Etätyön korostuessa ja yleistyessä tarve vierailla työpaikalla osalla ihmisistä myös vähenee. Monella pääkaupunkiseudun asukkaalla onkin parhaillaan varsin potentiaalinen tahtotila asua väljästi maaseutumaisessa ympäristössä, kumminkin siten että tarpeelliset päivittäispalvelut löytyvät lyhyen matkan säteeltä kodista. Tätä tahtotilaa tulisi Salossa edistää ja hyödyntää Salon eduksi, mutta se tahtotila tuntuu uinuvan eräänlaista Ruususen unta... Kumminkaan, realismia on että auto ei enää ole kaikkien näiden ihmisten kohdalla se välttämätön jokapäiväinen tarpeellinen ratkaisu, edellyttäen silti sen, että julkinen liikenne on toimiva ja riittävän kattava. Tunnin junan suunnitelmien uudelleentarkastelua tulisi mielestäni harkita jo ihan koronaviruksen vuoksi asemapaikkojen lisäämisen kannalta uusiksi. -Myös liikennepolttoaineiden päästövähennykset vaativat korvaavia, kattavan helposti tavoitettavia sekä vaivattomia liikenneratkaisuja: Autoilulle on olemassa vaihtoehtoja myös syrjäseudulla, mikäli tahtotila on vain oikea niiden toteuttamiseksi.

Aurinkoista syksyä kaikille!