Valloittavaa

No niin, Otsikko, jonka voisi kuvitella jossain muussa, positiivisessa mielessä olevassa tilanteessa kuvaa hyvin Ukrainassa meneillään olevia tapahtumia. Jo aiemmin tässä kirjoitin, että Venäjä pyrkinee rauhanomaisesti valoittaa maan, vähin uhrein, ja nyt se on aloittanut suunnitelmiensa toteuttamisen. Näin laajamittaista hyökkäystä en silti osannut uskoa. Kuten epäilin jo aiemmin, muut maat seuraa sivusta paheksuen tilannetta. Saa nähdä, kuinka koviin ja pitkäaikaisiin pakotteisiin lopulta päädytään. Ne tulevat kumminkin jälkijunassa, eikä liene avuksi Ukrainalle. Sama pätee Ukrainan pyytämään sotilaalliseen apuun, avun toimitus kun kestänee joka tapauksessa useampia päiviä, ja voi vaarantaa myös muita auttavia maita konfliktin uhreiksi / osapuoliksi. Epäilen, että pyydetty apu jää antamatta.

On selvää, että tilanne johtuu sekä Ukrainasta, mutta myös NATO:sta. Ukrainan länsimaistuminen ei Venäjää miellytä, ja on varmasti yhtenä peikkona takaraivossa. Nato on mielestäni myös yksi epäsuora osapuoli, sillä Venäjä on kohdistanut sille selkeitä vaatimuksia, joista Nato ei ole valmis neuvottelemaan. Umpikujan kärsijöinä ovat nyt tavalliset ukrainalaiset. Varmasti on myös seikkoja, jotka hiertää Venäjän ja Ukrainan välejä ilman Nato- seikkaakin. Näitä ovat mm. Kaasu- ja öljyputkien käyttö, joissa on maiden kesken ainakin menneisyydessä ollut eripuraa. Putkien kiertokulku reittejä Ukrainan ohi on kehitetty, joista Suomea läheisin ovat Nordea Stream -putket. Ilman eripuraa näiden rakentamiseen tuskin olisi lähdetty, sillä energian toimitusvarmuus oli ennen mitä oli. Enkä usko, että Saksakaan haluaa putkien olevan tyhjänpanttina käyttämättä Itämeren pohjassa kovinkaan kauan.

Ukrainan hallinto lienee nyt Venäjän päätähtäin. Nykyjohto on turhan länsimielinen, eikä Venäjän kontrollissa. Uskon, että Venäjä on tarkoin laskenut, että poliittiset että taloudelliset riskit ovat yksinkertaisesti tarpeettoman kalliit Venäjälle, väylän Euroopan markkinoille. Se että Nato muodostaisi aidon uhan Venäjälle, niin en usko olevan todellinen syy. En usko myös pelkkiin ideologisiin syihin, vaikka niistä nostetaan oikeutus Venäjän "omien puolustamiseen". Syyt ovat laajemmat ja moninaiset.

Pakotepolitiikka on alkanut ripeästi, mutta melko vaisusti. Vasta kun pakotteet tuo Punaiselle torille miljoona kiukkuista venäläistä vaatimaan Putinin väistymistä, alkaa ne olla oikein mitoitettu. Tätä tuskin tulee tapahtumaan, sillä todennäköisesti länsi pelkää, mihin Venäjä suistuisi, jos Putin ei olisi vallassa. Tämä skenaario voisi olla vielä pahempi, ja tuoda levottomuuksia laajemmin muihinkin Venäjän länsirajoille, Euroopan itäisiin maihin. Uskonkin, että länsi seuraa sivusta, kun Venäjä liittää koko Ukrainan itseensä, ja pakotteetkin puretaan melko ripeästi muutamissa vuosissa,  kun huomataan niiden haittaavan lännen omien maiden liiketoimintaa Venäjän taloutta enemmän. Uskon että Venäjä on tiedostanut tämän, ja laskenut että teki se mitä tahansa, Venäjä voittaa. Mikäli kriisi laajenee muihin maihin, niin en usko, että Nato, eikä muu Eurooppa, eivät voisi olla reagoimaan enää aseettomin pakottein. 

Mitä pakoitteita nyt tarvittaisiin? Mielestäni kaupankäynti Euroopan ja Venäläisten yhtiöiden välillä tulisi määräaikaisesti katkaista, uusia viisumia ei pidä myöntää, rahanvaihto ruplista euroiksi määräaikaisesti keskeyttää, osakkeita, kiinteistöjä tms. Ei pidä myydä venäläisille kunnes sotatoimista on pidättäydytty. Mitä kovempaa ja laajamittaisemmin kohdennamme pakottein suoraan Venäjän kansalaisiin, sen purevampia keinot ovat. Mutta näennäiset eliittiin kohdennetut toimet, on Kremlin helppo kompensoida haittaa kärsiville. -Tarvitaan se miljoona kiukkuista Punaiselle torille, se Lännestä elintasoa kohottanut varakkaampi Venäläinen keskiluokka, joka muuten ei asiaan sen kummemmin reagoisi. Vasta sitten pakotteet Ukrainan kriisiin alkaisi tehoamaan. Tästä näkökulmasta sympatiani on Ukrainan puolella. EU:lla, Natolla että USA:lla on mielestäni peiliin katsomisen paikka. Ymmärrän myös Venäjän näkökulmia ja tavoitteita, -kaasun ja öljyn toimituksiin liittyen Ukraina on toiminut ennen muinoin kyllä Venäjää kohtaan väärin, ja ymmärrän Venäjän huolen Naton laajentumisesta. En silti ymmärrä miksi se kokee Naton vaaraksi, sillä Nato keskittyy nimenomaan, puolustamiseen. Tämä ehkä koetaan sille venäläiselle toimintakulttuurille, vaaraksi.

Suomen Nato-jäsenyyttä en kannata. Näkisin, että nykyisiä hyviä välejä naapurimaihin, sekä Suomen sovitteleva rooli / asema / tekijä Lännen ja idän välillä, on pyrittävä säilyttämään aktiivisesti. Edessä on varmasti pitkä ja kolea jakso Lännen ja Venäjän välillä. Mihin tämä vielä johtaakaan, kuka tietää? Mutta diplomatiaa, sitä tarvitaan jatkossakin tästä huolimatta, ja siinä Suomella on mielestäni paljon kyllä annettavaa.

Näillä miettien, uutisia huolestuneena aktiivisesti seuraten.

-AJ